Pahan päivän tuuraaja – kuinka toimimattomat toimintamallit kesytetään

7 kesäkuun, 2012 in Kaikki artikkelit, Rajoittavat uskomukset

 

Tee enemmän sitä mikä toimii ja vähemmän sitä mikä ei toimi, eikö niin?
Vielä kun tietäisi mikä meni oikein ja mikä ei.

Onnistumisen mallittamisesta ja toistamisesta puhutaan paljon ja se on hyvä se. Siitä aiheesta riittää tarpeellista sanottavaa. Omasta mielestäni siitä saisi puhua vieläkin enemmän.

Kun keskitymme onnistumisiimme ja toimiviin toimintamalleihimme, rakennamme pohjaa uusille onnistumisille niin monella tasolla, että tutkijat, jotka vuosikausia ovat laskeneet niitä silmät sirrillään, julkaisevat edelleen aiheesta tutkimuksen toisensa jälkeen raportoiden aina vain uusia positiivisia seurauksia.

Toimimattomien toimintamallien tonkimisesta ei valitettavasti voida sanoa juuri muuta, kuin että syyllisten etsimisen riemu on varsin lyhytaikainen.

Tämä ei tarkoita että laitamme silmät visusti kiinni kun jokin menee pieleen ja ajattelemme kukkasia. Tämä kohta ymmärretään työyhteisöissä toistuvasti väärin.

Jos tempaiset napakan rystylyönnin rapattuun tiiliseinään ja se sattuu, saatat haluta olla hujauttamatta siihen toista kertaa. Etenkin jos kylpyhuoneen kaakelin, neuvotteluhuoneen tapetin ja naapuriosaston Jari-Pekan napauttaminen aiheuttavat saman tuloksen.

Ei siitä silti tarvitse omaa komiteaa perustaa. Kunhan katsoo jatkossa mitä huitoo ja jättää mahdollisesti koko huitomisen vähemmälle. Ei satu enää ja muitakin positiivisia seurauksia saattaa ilmestyä odottamattomista paikoista. Samalla voi keskittyä havainnoimaan mitä onnistui tekemään erityisen hyvin niissä tilanteissa, joissa sekä rystyset että rappaus selvisivät naarmuitta.

Aina toimivan ja toimimattoman tekijän tunnistaminen ei vain ole ihan niin itsestään selvää.

Olisin esimerkiksi itse valmis tekemään vähemmän useampaakin toimimattomaksi havaittua asiaa, vaan eivätpä penteleet ole pelkällä päätöksellä vähentyneet. Unettomuus, noin esimerkiksi, on sellainen asia, jota olisin hyvinkin halukas vähentämään. Näitä kuuluu olevan muillakin.

Mitä minä teen kun en saa unta?

Mitä minä teen kun nukahtaminen onnistuu helposti?

Jos minä haluan olla vähemmän uneton, mitä minä oikeastaan vähennän?

Öh.

Yksi vakuuttavista vaikuttamismenetelmistään tunnetun neurolingvistisen ohjelmoinnin, NLP:n, riemukkaan rääväsuisista kehittäjistä, Richard Bandler, on kehittänyt näihin tilanteisiin lääkkeen toisensa jälkeen. Yksi niistä toimi omalla kohdallani niin hyvin, että teki mieleni jakaa se tässä.

Bandler kysyy:

”Jos minun pitäisi tuurata sinua tässä asiassa, niin miten minun pitäisi se tehdä?”.

Ajattelin että Bandler kysyisi näin minulta.

”Ranja, jos minun pitäisi olla sinun puolestasi uneton yhden yön ajan, niin mitä minun pitäisi tehdä?”

Tähän kysymykseen oli yllättävän helppo vastata. Kyllä minä nyt aina tuollaiseen kysymykseen sanottavaa löydän.

Jos minun pitää määrittää mitkä tekemiseni vaikuttavat unettomuuteeni, alan todennäköisemmin kuvata uskomuksiani kuin todellista toimintaani. Bandlerin kysymys puolestaan suuntaa ajatukseni konkreettiseen tekemiseen.

”No, Richard, tärkeintä on että olet todella huolissasi erilaisista asioista joihin et voi vaikuttaa. On myös hyvä käydä läpi seuraavan päivän töitä vielä sängyssä ja kerrata pieniä tekemättömiä asioita valmiiksi aamua varten tekemättä niille kuitenkaan mitään…”

Äkkiä tiesin valtavan määrän tekijöitä, jotka vaikuttavat nukahtamiseeni. Mielikuvituksessani Bandler ei koskaan saa tietää miten hölmöksi itseni tunsin listan kasvaessa.

Kokeilkaa pois. Hölmö olo ei luullakseni ole menetelmän kannalta täysin välttämätön, ja mikäli se kuitenkin iskee, ei hätää. Minä en kerro kenellekään jos tekään ette kerro.