Kirjailijan munakello – 15 minuuttia tehokasta työaikaa

marraskuu 22, 2012 in Kaikki artikkelit, Tietoisemmin

Jussi Ruokomäki kirjoitti maanantaina ilmestyneessä kolumnissaan Hyvejohtajuus.fi:ssä yhden prosentin haasteesta. Kirjoitus haastoi lukijat käyttämään yhden prosentin ajastaan tärkeimpään tehtäväänsä.

”Jos haluat muuttaa ajankäyttöäsi paremmaksi, sinun tulee tuntea ajankäyttösi. Jos haluat tuntea ajankäyttösi, sinun tulee seurata sitä. Sen jälkeen osaat esimerkiksi sanoa, pystytkö vastaamaan 1%:n haasteeseen.”

Yksi prosentti on noin varttitunti päivässä, 15 minuuttia. Sen irrottaminen hyvän asian vuoksi on varmasti helppoa kuin hengittäminen.

Voisin perustaa mukavan kokoisen vertaistukiryhmän ihmisistä, jotka ovat viimeisen vuoden aikana koettaneet omistaa kappaleen päivästään asialle jota pitävät tärkeänä. Siinä me istuisimme ringissä ja jakaisimme kokemuksia.

”Minun nimeni on Ranja, enkä ole puolessa vuodessa onnistunut kirjoittamaan yhtä varttia päivässä, vaikka väitän että se on minulle tärkeä juttu.”

Joskus kuulisimme että joku on kokeillut samaa kokonaisella tunnilla, huudahtelisimme myötähäpeästä ja puistelisimme ymmärtäväisesti päitämme.

Käsi ylös kaikki jotka olette joskus kokeilleet jotakin vastaavaa.

Tämän päivän vertaisryhmä koostetaan ihmisistä joilla on käsi pystyssä. Meitähän on tänään kiva joukko. Minä voin aloittaa, jotta teitä ei nolota kertoa.

 
Kuinka kirjailevaa valmentajaa mallitettiin

Omalla kohdallani kaikki alkoi siitä, kun viime keväänä halusin löytää enemmän aikaa kirjoittamiselle. Uuvuttuani omaan saamattomuuteeni päätin tehdä tilanteelle jotakin. Ajattelin ottaa oppia sellaisesta ihmisestä, joka on kirjoittanut kirjan, vienyt sen kustantajalle ja saanut sen julkaistuksi. Ajattelin että sellaisella ihmisellä on todistettavasti jokin toimiva tapa ujuttaa päiväänsä muutama hetki konkreettista kirjoitustyötä.

Tavoitteena oli siis mallittaa tavoitteen asettamista ja sen saavuttamista. Tapani Rinne, valmentaja ja kirjailija, on sillä alueella kova jätkä.

Halusin erityisesti mallittaa Tapania muun työn ohella onnistuneiden kirjoitusprojektien tähden. Näistä viimeisin oli ”Myrskyn jälkeen – Johtamisen ja coachingin parhaita käytäntöjä talousmyrskystä selviytymisen arkeen”, jonka syntymisen aikana minulla oli kunnia saada olla Tapanin coachina. Toinen syy on että Tapani on itseohjautuva mismatcher, kuten minäkin, joka myös provosoi asiakkaansa tekemään tulosta.

Ajattelin, että se mikä toimii hänelle saattaa toimia minullekin.

Aloitimme mallitustapaamisen haastattelulla. Tarkensimme vielä tätä tavoitteen asettamisen ja saavuttamisen teemaa siten, että puhuimme erityisesti kirjoittamiseen liittyvistä tavoitteista – ja siitä vielä vaikeammasta: asetetusta tavoitteesta kiinni pitämisestä. Pyysin Tapania palaamaan mielessään sellaiseen kirjoitusprosessiin, jossa tämä tavoitteen saavuttaminen toteutui hyvin.

Esimerkiksi Tapani valitsi 6 kuukautta kestäneen, kuuden jakson mittaisen komediasarjan kirjoitusprosessin TV:n komediakilpailua varten, jota verrattiin ”Myrskyn Jälkeen” -kirjan kirjoittamiseen.

Mitä siinä sitten tehtiin erityisen hyvin?

    • Tavoite muotoiltiin selkeästi. Komediakilpailua lähdettiin voittamaan ja tavoite rakennettiin assosioituneesti kuunnellen kuinka tuomari julistaa ”Ja voittaja on tämä Meidän Vilmi”
    • Tavoitteesta – tässä tapauksessa osallistumisesta, ei voittamisesta – kerrottiin avoimesti ympäristöön.
  •  
    Entä miten asetetusta tavoitteesta pidettiin kiinni?

    Ajankäytöllä oli poikkeuksellisen tiukka vahti: kirjailijan munakello.

     
    Kirjailijan munakello

    Maailma on häiriöitä pullollaan, etenkin jos edessä oleva työtehtävä ei houkuttele tekijää. Sähköposteihin pitää vastata ja ne muutamat pikkuasiat hoitaa. Kello pitää kiillottaa ja kultakala kylvettää. Jopa introvertti puhuu ihmisille päästäkseen aloittamasta työlästä hommaa.

    Munakellon käynnistyttyä ei haeta kahvia, käydä vessassa tai pelata pasianssia.

    Tapani haki munakellonsa haastattelutilaan. Kellon käynnistyessä huone täyttyi napakasta, lämminsävyisestä tikityksestä. En ole aiemmin saanut seurata niin selvän auditiivisen ankkurin toimintaa. Kellon tikitys muodosti ympärilleen tilan, jossa oli kokonaan oma tunnelmansa.

    Tapani sanoikin, että kellon käynnistyessä ei enää hetken kuluttua joutunutkaan keskittymään, vaan sai tehdä, sai keskittyä. Monesti kun kello soi, piti välittömästi lisätä uusi tunti ja ehkä vielä uusi sen jälkeen. Etenemisen tila ja näkyvät tulokset kannustivat jatkamaan.

    45 minuuttia keskittynyttä tekemistä puolestaan johtaa ohimennen jopa flow-tilan syntymiseen.

    Tapanille positiivinen psykologia on tärkeä ajattelumalli ja sille olennainen positiivinen kierre näyttäytyi tässä vahvimmillaan. Kun flow-tila on saavutettu, alkaa syntyä positiivisia ajatuksia, jotka laajentavat aivokuoren aktivoitumista, mikä vahvistaa flow-tilaa ja onnistumisen kokemusta, mikä puolestaan luo positiivisia tunteita, jolloin aivot aktivoituvat löytämään uusia tapoja onnistua ja päästä flow-tilaan ja sama toistuu yhä uudelleen ja uudelleen.

    Tapani tosin korostaa, että flow-tilan syntyminen itsessään on pelkkää keskittymistä, varsin mekanistinen prosessi, joka ei vaadi pohjakseen positiivisia kokemuksia. Myönteisiä kokemuksia aiheuttanutta toimintaa ihminen kylläkin toistaa mielellään, ja niistä syntyy helposti myönteinen kierre.

    Samanlaisen kierteen muodostavat merkityksen kokeminen oman työn kautta → myönteiset tunteet → ja kyky hankkia lisää merkityskokemuksia.

    Flow-tilaan siirtymistä tarkasteltiin aikajanan avulla. Erityisen hyödyllistä oli kuulla mitä tapahtuu ennen ensimmäistä askelta. Se on yhtä hyödyllinen tieto kuin Ruokomäen mainitsema ajankäytön tarkastelu, sillä siinä tulee kartoittaneeksi monet omista uskomuksistaan ja rajoittavista ajatuksistaan.

    Toinen merkittävä kohta oli Flow-tilaan palaaminen valmiin suorituksen ääreltä. Kun kello soi ja työ oli valmis, seuraavan luovan projektin tai suunnittelutyön kanssa saattoi palata aikajanan lopusta sen puoleen väliin, samaan keskittyneeseen intoon. Työn päätteeksi tekijä saa siis valita mihin sen virtaavan energian haluaa seuraavaksi suunnata.

    Tapani summasi prosessin seuraaviin vaiheisiin:

    1. Aloita, tiedä miksi aloitat
    2. Jaksa, jaksa flowhun asti
    3. Nauti – toista jos hotsittaa

     
    Olen ostanut munakellon. Ruokomäen heittämä yhden prosentin haaste on siis vastaanotettu.

    Vielä en ole avannut pakettia.