Mitä sinä haluaisit minun sinusta ajattelevan?

5 huhtikuun, 2012 in Kaikki artikkelit, Rajoittavat uskomukset, Valmentamisesta

Meillä ihmisillä tahtoo olla niin monta päällekkäistä rajoittavaa uskomusta lytistämässä, jumiuttamassa ja sitomassa itseämme, että on suoranainen ihme että koskaan saamme mitään tehtyä. Muissa ihmisissä on paljon helpompaa nähdä rajattomien mahdollisuuksien kutkuttava hohde.

Siinä sitten mietimme miten helppoa noilla muilla on. Aina kaikki ovet auki ja vaikka millaisia jänniä tilaisuuksia. Toista se on meillä!

Tästä seuraa että valmentajina uskomme yleensä asiakkaittemme kykenevän paljon suurempiin asioihin kuin he itse uskovat kykenevänsä. Itse asiassa valmentajan tuntema kunnioitus asiakkaan tosiasiallista suuruutta ja rajattomia valinnanmahdollisuuksia kohtaan on yksi arvokkaimmista valmennustyökaluistamme.

Kun kannustamme asiakkaitamme asettamaan tavoitteensa riittävän korkealle, saamme lähes poikkeuksetta kuulla, että asiakkaamme kokee tilanteensa ja kykynsä vaikuttaa omaan elämäänsä ja työhönsä parantuneen valmennusprosessin seurauksena. Nyt voimme huoletta taputtaa itseämme selkään. Olemmehan ammatti-coacheina, opettajina, esimiehinä ja puolisoina juuri näitä valmennusoppaissa mainittuja arvostavia valmentajia!

Tässä kohdassa kannattaa kuitenkin niin valmentajan kuin valmentavan esimiehenkin olla tarkkana. Entäpä jos valmennettavamme menee ja vapautuu rajoittavista uskomuksistaan ja alkaa toden teolla toteuttaa potentiaaliaan? Silloin aiemmat uskomuksemme hänen olemassa olevista mahdollisuuksistaan saattavat olla valitettavan vanhentuneita, ja asenteemme alkaakin ohjata häntä tyytymään vähempään!

Henkinen valmentaja Ilkka Rajala sanoo 12.3 julkaistussa blogi-kirjoituksessaan:

”Tutkimuksissani olen huomannut miten valtava vaikutus valmentajan uskomuksilla on asiakkaan menestymiseen. Jos minä uskon vaikka että asiakkaani muutokseen menee puoli vuotta niin ohjaan asiakasta tiedostamattomasti siihen suuntaan. Jos uskon muutokseen yhden tapaamiskerran aikana, mikäli tiedän mitä teen niin se mahdollisuus tulee mahdolliseksi. Uskomiseen kuluu sama aika. Teen mielummin päätöksen toimia sillä tavalla joka saa asiakkaani menestymään. He maksavat tuloksista.”

Miten voimme varmistaa että suhtautumisemme palvelee valmennettavaamme parhaalla mahdollisella tavalla?

Jälleen kerran vetoan haltioituneen välinpitämättömyyden ihmeitätekevään voimaan. Kun emme yritä ohjata asiakasta mihinkään tiettyyn lopputulokseen, emme putoa asiakkaamme kanssa samaan kuoppaan. Tuossa kuopassa olemassa ovat vain sellaiset lopputulokset, joiden toteutumiseen johtaa nähtävissä oleva, nimetty reitti.

Ulkopuolisina, asiakkaamme rajattomiin mahdollisuuksiin uskovina, mutta lopputuloksen suhteen välinpitämättöminä, vapaudumme näkemään asiakkaamme täydellisten potentiaalien suvereenina hallitsijana – myös silloin kun hän päättää jättää mahdollisuutensa käyttämättä.